1.11.1999, kun 20 vuotta nuorempana astelin keltaiseen puutaloon Kriisikeskus Mobilen silloisiin tiloihin Hannikaisenkadulle töihin ja oli ensimmäinen työpäivä, niin tunsin jännitystä, uuden odotusta, intoa sekä pelkoakin. Olin yhden haaveen ja unelman täyttymisen hetkessä. Aloitin silloin Jyväskylän kaupungin ns. vaihdokkaana 9 kuukauden työsuhteen Mobilessa. Kaiken innostuksen, odotuksen, kokemuksen ja tiedon saannin mahdollisuuden lisäksi mielessä pyöri ajatus, että näin vaativaa ja raskasta työtä ei varmaan jaksa tehdä pitkään…vaativaa kriisi- ja väkivaltatyötä on nyt tänään takana 20 vuotta eli tulikin vähän pidempi reissu ja olen jaksanut tehdä tätä työtä hyvin.
Mitä nyt haluaisin sanoa tuolle Sinikalle, joka oli marraskuun ensimmäisenä päivänä 1999 vanhan Mobilen ovella?
”Hyvä Sinikka: edessä on elämäsi paras valinta! Et tiedä, miten huikealle ja arvokkaalle matkalle olet lähdössä. Mitä kaikkea tulet kokemaan, oppimaan ja löytämään. Mene ja tee se sydämellä sekä parhaalla mahdollisella tavallasi.”
Heti alkumetreillä ymmärsin, että kriisityö on ”minun juttu” ja kun aloitin väkivaltatyön niin silloin sisäinen palo työtä kohtaan syttyi kunnolla. Tämä on se, mitä haluan tehdä. Valtava tiedon, oppimisen ja kehittymisen tarve innosti minua etsimään, löytämään, ymmärtämään ja oivaltamaan niin kriisejä, traumoja kuin väkivaltaa syvemmin. Työn ensi hetkistä alkaen asiakkaat ovat olleet suurimpia opettajia sekä innostajia, motivoijia ja syvemmän ymmärryksen antajia. Myös oma motivaatio oppimiseen ja syventävään tietoon, omaan työskentelyyn ja työn kehittämiseen on ollut minulla suuri alusta alkaen.
Maailman ja yhteiskunnan muutokset vuosien varrella ovat vaikuttaneet myös kriisi- ja väkivaltatyöhön. Terrorismi ja sen uhka vaikuttavat, erilaiset luonnonkatastrofit sekä viime vuosien kouluampumistilanteet ja niihin liittyvä väkivallan uhka. Usein ongelmat ja kriisit ovat hyvin monikerroksellisia. Internetin tuomat hyödyt ja haitat näkyvät työssä. Internetistä löytyy mm. paljon ja laaja-alaisesti tietoa, erilaisia yksilöauttamiseen ja vertaistukeen liittyvää apua, tukea ja palveluja. Toisaalta netti- ja somekiusaaminen, petokset ja nettihuijaukset ovat myös yleistyneet. Väkivallan muotoja on tullut lisää: kulttuurinen, digitaalinen väkivalta, vainoaminen ja digitaalinen vaino. Väkivallan tunnistaminen ja palveluohjaus on lisääntynyt. Tieto kriisityön vaikutuksista kuin myös väkivallan pitkäaikaisista seurauksista ja vaikutuksista väkivallan eri osallisille on myös kasvanut ja on tehty tutkimusta. Myös lait ovat uudistuneet. Rikos-, lastensuojelu- sekä sosiaalihuoltolaki mahdollistavat sekä tukevat aiempaa enemmän myös työntekijöitä varhaisessa puuttumisessa ja avun tarpeen arvioinnissa, jotta asiakkaat saavat oikea-aikaista tukea ja apua eri elämäntilanteidensa käännekohdissa. Myös rikoksen uhrien asema on parantunut työvuosien aikana. Lisäksi on hienoa, että eri tahojen kanssa tehtävä yhteistyö on vahvistunut ja verkostot laajentuneet. On tärkeää, että voimme tehdä moniammatillista yhteistyötä. Verkostotyössä on jaettu vuosien ajan osaamista asiakkaan parhaaksi ja on tehty myös koulutusten kautta työtä osaamista vahvistaen. Eri koulutustilanteissa olen saanut itselleni sekä olen voinut jakaa tietoa, kokemusta sekä olla vaikuttamassa eri ammatti- ja opiskelijaryhmien osaamista vahvistavasti.
Kriisi- ja väkivaltatyö on antanut minulle kasvunpaikkoja osaamisen ja tiedon lisäksi. Olen ymmärtänyt, että koskaan ei ole työntekijänä valmis. Tärkeintä on ollut jokainen asiakas ja se, että asiakkaan tilanne on aina ainutlaatuinen ja yksilöllinen. Työvuosien aikana olen oppinut vahvaa läsnäoloa, asiakkaan kuulemista, asiakkaan näkyväksi tulemista ja olen oppinut kuulemaan sitä mitä ei sanota ääneen, tarttumaan pieniltä vaikuttaviin sanoihin, näkemään enemmän. Tässä työssä on nähnyt paljon voimaantumista ja selviytymistä askel askeleelta. Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen. Työssäni olen saanut vetää useita väkivaltaa kokeneiden ryhmiä ja myös jokainen niistä on ollut omanlaisensa sekä ainutkertainen. Ryhmäosallistujien kanssa on yhdessä menty syvälle elettyyn elämään ja on saatu näkymätöntä näkyväksi.
Kriisityön asiakkuuksien lisäksi olen vuosien aikana saanut olla noin 1600 asiakkaan tukena väkivaltatyön yksilötyössä ja työni jatkuu edelleen. Olen erittäin kiitollinen kaikille asiakkaille ja työ asiakastilanteineen ovat olleet oppimiseni matkaa tämän 20 vuoden ajan. Olen myös kiitollinen yhteistyöverkoston eri tilaisuuksista ja koen olevani etuoikeutettu eri mahdollisuuksista ja yhteistyöstä. Uskon, että hyvä yhteistyö jatkuu edelleen ja uusiakin mahdollisuuksia tulee lisää. Olen saanut tutustua näiden vuosien aikana Mobilessa niin moneen työkaveriin sekä tehdä tiimi- ja parityötä upeiden, ammattitaitoisten, empaattisten ja ihanien työkavereiden kanssa. Kiitos teille. Yhdessä on jaettu, kehitetty, löydetty, opittu. Yhdessä myös on saatu nauraa ja itkeä, iloita ja surra. Kriisikeskus Mobilessa olen saanut tukea työntekijänä ja mahdollisuuksia työn kehittämiseen, uusien keinojen, ideoiden ja työtapojen kokeiluun sekä työn syventämiseen. Joskus ideointini on ollut kyllä hyvin pursuilevaakin ja sitten yhdessä on pohdittu, miten eteenpäin.
Kriisi- ja väkivaltatyö on asiakkaan rinnalla ja tukena kulkemista asiakkaan askelilla. Se on hetkiä asiakkaan kanssa suojaten ja turvaten hänen kaikista kipeimpiä, pelottavimpia tai turvattomimpia kohtia vaikeissa elämäntilanteissa. Hetkillä on kauas kantoiset, usein loppuelämän ajan vaikuttavat vaikutukset.
Mitähän nuorempi Sinikka 20 vuoden takaa sanoisi minulle nyt tässä hetkessä 1.11.2019?
”Tämä on ollut paras valinta, minkä olet tehnyt! Eipä olisi arvannut, kun keltaisen puutalon oven aukaisit: mihin se johtaa. Mitä kaikkea oletkaan löytänyt tällä matkalla, se kasvu ja kehitys sekä minkä rikkauden olet elämääsi saanut. Tiedäthän, että se liekki ja palo työtä kohtaan palaa näiden 20 vuoden jälkeenkin. Rohkeasti olet kulkenut tätä matkaa, tehnyt työtäsi sydämellä, persoonallasi ja parhaalla mahdollisella tavallasi, luottaen ja uskoen siihen, mitä teet ja, että vuosien myötä arvostuksesi tätä työtä kohtaan on vaan kasvanut. Juha Tapion laulun sanoin: Eläköön päivät, jotka juoksi iltaan, niiden riemut ja työt…”
Kiitos. Huikea matka ja se jatkuu,
Sinikka Vuorela